Kennelliitto pitää rotia Suomessa rekisteröidyistä koirista, ja listan kärkipäässä on varsin tuttuja ja turvallisia valintoja: vuoden 2013 top 3 olivat labradorinnoutaja, suomenajokoira ja saksanpaimenkoira. Kultainen noutajakin löytyy kymmenen kärjestä, mutta myös pienempiä koiria: pitkäkarvainen chihuahua kipittää listan hännille kymmenenneksi, ja kääpiösnautseri yhdeksänneksi.

Suomenajokoiran suosio on ollut lievässä laskussa jo jonkun aikaa. Ehkä metsästyksen suosio ei ole enää sitä luokkaa mitä ennen, vaikka suomenajokoirien määrä on yhä edelleen sellainen että ne tuskin kaikki juoksevat riistan perässä metsässä. Suomalaisista koiraroduista toiseksi kärkikymmenikköön pääsi suomenlapinkoira, mutta ei kansallinen koiramme suomenpystykorva. Vaikka se on yhä edelleen sekin suosittu rotu, haukkumalla riistaa, erityisesti kanalintuja, osittava rotu soveltuu huonommin kaupunkiolosuhteisiin, vaikka muuten lapsiystävällinen, älykäs ja myös hyvä vahti onkin kyseessä.

Suomenajokoiraa pidetään metsästyksen harrastajien keskuudessa parhaana ajavana metsästyskoirana. Toisin kuin muiden suomalaisten koirarotujen, sen alkuperä ei kuitenkaan ole puhtaasti kotimainen: pystykorvaiset rodut toki hyvin paljon muistuttavat naapurimaiden vastaavia rotuja, mutta enimmäkseen niiden alkuperä ulottuu aikoihin ennen historiankirjoitusta. Suomenajokoiran esi-isät ovat Ruotsista, Venäjältä ja Englannista tuotuja ajokoiria: kun Suomen Kennelliitto perustettiin, oli jäsenien mielestä ajokoirien ominaisuuksissa parantamista ja siksi lähdettiin kehittämään suomalaista ajokoiraa. Tuloksena on koira joka on hyväluontoinen, erinomainen ajokoira joka ei juuri kärsi perinnöllisistä sairauksista. Kotioloissa suomenajokoira ei juuri hauku, mutta kaiken kaikkiaan sitä pidetään paremmin metsästykseen kuin seurakoiraksi sopivana.

Labradorinnoutaja on alkuperältään vesilintujen metsästykseen kehitetty vesikoiraksi luokiteltu rotu. Muistona tästä sillä onkin saukkoa muistuttava häntä ja käpälät. Se on myös hyvin seurallinen, johon tarkoitukseen se yleensä hankitaankin eikä useinkaan noutamaan sorsia vedestä: rotumääritelmänkin mukaan labbis on luonteeltaan tottelevainen, ystävällinen ja halukas miellyttämään. Näyttelykoirissa vähäinenkin arkuus tai toisaalta aggressiivisuus katsotaan vakaviksi virheiksi.