Ruutilan

Suomessa koiria ei ole käytetty karjan paimentamiseen kovinkaan paljon. Vain lapinporokoiraa ja lapinkoiraa on yleisesti käytetty paimenkoirana, porojen paimentamiseen tietysti, muut suomalaiset koirarodut ovat enemmän vain metsästyskoiria.

Muualla maailmassa paimenkoirat ovat olleet yleisiä, Suomen Kennelliitto esimerkiksi listaa 45 kansainvälistä paimenkoirarotua – lapinkoira ja lapinporokoira eivät edes kuulu tähän FC 1 rotuluokkaan, vaan luokkaan FCI 5 – Pystykorvat ja alkukantaiset koirat. Kuten suomenpystykorva, ne ovatkin melko yleiskäyttöisiä koiria joita on käytetty myös metsästys- ja vahtikoirina. Monilla on silti paimennusvietti niin vahva että ne ovat pärjänneet jopa kisoissa melko pienellä valmennuksella. Paimenkoirakokeita järjestävät Suomessa koirarotujärjestöt harrastusmielessä.

Kansainvälisistä paimenkoiraroduista tunnetuimpia ovat saksanpaimenkoira, joka tunnetaan nimestään huolimatta paremmin palveluskoirana, pitkäkarvainen collie eli entinen skotlanninpaimenkoira eli epävirallisesti ’lassie-koira’ ja englantilainen vanha lammaskoira, joka tunnetaan hauskasta ulkonäöstään koska se on muistuttaa liikkuvaa mätästä pitkää, harmaa-valkoista karvaa. Toinen näyttelyiden ja valokuvaajien suosikki on unkarilainen puli, joka muistuttaa vielä enemmän mätästä, ja jonka karva luonnostaan kiertyy ikään kuin rastaleteiksi. Puli on myös oppivainen ja lapsirakas, ja kuten muita suosittuja paimenkoirarotuja sitä käytetään palvelus- ja seurakoirana. Ehkä paimenkoiriin on jostain syystä keskittynyt hassuja nimiä, koska myös pumi ja mudi ovat paimenkoiria?

Paimenkoirien vaisto paimentamiseen periytyy susilta, jotka käyttävät samanlaista taktiikkaa metsästäessään laumaeläimiä kuten peuroja, erottaen joukosta heikommat yksilöt ja ajamalla niitä väsyksiin. Tästä syystä varsin monet koirat jotka eivät ole rodultaan paimenkoiria saattavat suoriutua tehtävästä varsin hyvin. Vaisto saattaa tulla esiin jopa sellaisissa roduissa jotka ovat olleet seurakoiria sukupolvien ajan.

Lampaiden paimennus on suosittu kilpalaji Englannissa ja muissa englanninkielisissä maissa jossa lampaita on paljon, kuten Australiassa. Lammaskoirakilpailuja näytetään säännöllisesti televisiossa Iso-Britanniassa. Koirat kontrolloivat lampaita pelkästään komentojen avulla, ja hämmästyttävän tarkasti.


Koiraurheilulajeista Suomessa suosituin on agility. Sana tulee englannista ja tarkoittaa ketteryyttä: erilaisia suomenkielisiä nimiä ehdotettiin kun laji saapui Suomeen, parhaana ehkä ’vikellys’, mutta valitettavasti se ei ole vakiintunut käyttöön.

Agility on esteratakilpailu koirille, johon saavat osallistua kaikki koirat, myös sekarotuiset. Suomi on harvinainen koiramaa rotukoirien korkean määrän suhteen, mutta silti sekarotuisiakin on, ja lisäksi monilla on koiria jotka syystä tai toisesta eivät täytä rotunsa vaatimuksia, kokonsa tai väärän värityksen tai muun takia, ja joihinkin erikoislajeihin kelpuutetaan vain tietyt rodut, suosituimpana varmaankin ajokokeet ajokoiraroduille. Agilitya varten koiralta vaaditaan Kennelliiton määräämät rokotukset, hyvä peruskunto ja perustottelevaisuustaidot. Kussakin kisassa on hiukan erilainen rata.

Ratatyyppejä on kaksi: hyppy- ja agilityrata. Tavoitteena on ohjata koira radan esteiden yli, ali ja ympäri mahdollisimman nopeasti, mutta virheettömästi. Agility kehittää myös koiran ohjaajan kuntoa, joten sen harrastaminen on hyväksi sekä koiran että omistajan terveydelle. Radalla on 15-20 erilaista estettä, hyppyesteitä, tunneleita, keinulauta ja pujotteluesteitä muun muassa.

Maailmanmestaruuskisat 2014 järjestetään Hollannissa toukokuussa. Lajin suosion kasvaessa olisi hauskaa jos kisat näytettäisiin televisiossa, katsojiahan riittäisi koska niin monessa perheessä on koira. Toivottavasti voi myös nähdä kaiken osallistujien kertoimet Betsafen sivustoilla kuin kilpailut lähestyy. Silloin voi kätevästi vertailla omat arvaukset asiantuntijoiden kanssa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana suomalaisia kilpailijoita, ja myös Kiinasta on tulossa osallistujia ensi kerran. Tiettävästi mikään TV-kanava ei aio näyttää kilpailuja normaalilähetyksenä, mutta alan suomalalaisia harrastajia saattaa kiinnostaa katsoa kisoja netin kautta. Koiraurheilua näyttävä Cynosport-kanava näyttää kilpailut livenä ja sivuilla voi myös katsoa edellisen vuoden kilpailun huippukohtia. Suomalaiset ovat menestyneet Euroopan kisoissa hyvin, Janita Leinon ja bordercollie Hit voittivat European Open 2013-kilpailut.


Lyhennettä TOKO käytetään myös tottelevaisuuskoulutuksesta, mutta ennemmin se viittaa kokeeseen, josta myös kilpaillaan yleisesti. Kilpailut jaotellaan neljään luokassa, alokas-, avoin-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokka, joten vasta-alkajillakin on mahdollisuus mitellä taitojaan. Luokasta pääsee siirtymään toiseen kun on päässyt läpi ainakin kerran omassa luokassaan, tai korkeintaan kolme, eli joku joka on koukussa ruusukkeiden voittamiseen ei voi jäädä alempaan luokkaan pilaamaan muiden voittomahdollisuuksia. Kilpailuissa testataan ohjaajan ja koiran yhteistyötä. TOKO:n voivat osallistua kaikki koirat, kilpailuissa ei ole laji- tai kokorajoituksia.

Paitsi varsinaista käskyjen noudattamista, eli esimerkiksi kutsumista luokse ja seuraamista käskystä, koiran pitää myös antaa tuomarin lähestyä koiraa ja käsitellä sitä. Kokeessa testataan tavallaan siis myös koiran ihmisystävällisyyttä. Yleensäkin koiran pitää olla rauhallinen joukossa, muiden koirien ja ihmisten seurassa, että sillä ja omistajalla olisi mahdollisuus selvitä kokeesta tai kilpailusta kunnialla. Mitään ihmeellisiä temppuja koiran ei kokeessa tarvitse tehdä, kaikki kokeet ovat asioita joista koiran pitäisi kyllä suoriutua, varsinkin perhekoiran, kuten paikallaan pysymistä käskystä ja seuraamista lieassa ja ilman liekaa. Koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja koiran asennetta tarkastellaan myös yleisesti: ohjeiden mukaan koiran pitää suoriutua tehtävistä iloisesti ja halukkaasti, ohjaajan iloisuudesta ja halukkuudesta ei säännöissä mainita. Oletettavasti jos koiran ohjaaja on ylettömän arka tai puree tuomareita, muita koiria tai yleisöä, kumpikin diskvalifioidaan? Onhan koiran tehtävä myöskin pitää huolta omistajansa sosiaalista taidoista!

Koiran tottelevaisuuskoulutus tekee koiran kanssa elämisestä miellyttävämpää, vaikkei osallistuisikaan kilpailuihin, ja sitä voi ja pitääkin harjoitella kotioloissa. Paikallisessa koirakerhossa käymällä oppii lisää ja saa tutustua uusiin ihmisiin ja koiriin. Sinne kannattaa suunnata vaikka ei aikoisi mennä TOKO-kilpaan eikä koiranäyttelyyn – jossa koiran ulkonäön lisäksi myös arvioidaan koiran käytöstä.


Jackrussellinterrieri on pieni terrierirotu, jonka historia perustuu ketunmetsästykseen. Jackrussellinterrieri on yleensä valkoruumiinen ja sileäturkkinen koira, joka usein seikoitetaan Parsonrusselinterrieriin, joka on lyhyempijalkainen ja tukevampirakenteinen koirarotu.

Jackrussellinterrierit ovat energisiä ja vilkkaita koiria, jotka tarvitsevat paljon liikuntaa ja stimulaatiota, eikä niillä yleensä ole sen suuremmin ongelmia esimerkiksi terveyden kanssa, kunhan liikunnasta pidetään riittävän hyvää huolta. Aikaisella 1800-luvulla syntynyt koirarotu sai nimensä pastori John Russelilta, ja sen alkuperä on samantapainen kuin modernillä Fox-terrierillä. Jackrussellinterrieri on muuttunut aika paljon vuosien kuluessa, koska sen käyttötarkoitus on vaihdellut melko paljon, ja kennelit ovat asettaneet erilaisia säännöksiä rodun jalostamiselle. Jackrussellinterrieri on myös yleinen näky niin elokuvissa, televisioissa kuin printtimediassakin.